Useimpien meidän kosketus
työelämään alkaa kesätöillä yläaste- tai lukioikäisenä. Kokemusta on kartutettava mahdollisimman nuorena ja jostain työtehtävästä se on aloitettava. Jokainen
muistaa oman ensimmäisen työpaikkansa, tai ainakin ensimmäisen palkkansa. Ensimmäinen
palkka maistui makealta ja lapsuuden huolettomuus oli jollain tavalla ohitse. Askel
kohti työmaailmaa oli otettu saavuttamalla tietty itsenäisyyden taso.
Aikanaan eräs vanhempi henkilöstöpäällikkö
kertoi minulle, että mitään työtä ei tule vähätellä. Hän sanoi itse katsovansa
hakijoiden ansioluettelossa varsinkin työkokemusta, ja kannustavansa ihmisiä olemaan
ylpeä jokaisesta tehdystä työstä. Jokaisen tehdyn työn voi kääntää vahvuudeksi:
puhtaanapitotyöt osoittavat, ettei ihminen pelkää fyysisesti raskasta ja
likaista työtä, tuotantotyöt taas osoittavat, että sietää rutiininomaista työtä
ja esimerkiksi ravintola-alan työt kertovat sitoutumiskyvystä vuorotyöhön. Joten mikä tahansa työkokemus on arvokasta työmarkkinoilla, mikäli rekrytoija osaa katsoa oikealla silmällä.
Uuden oppiminen sopii
kaikille ja koko ajan mennään siihen suuntaan, ettei kenelläkään ole varaa
passivoitua vuosiksi tekemään vaan työtä. Tai jos on vailla työtä, ei ole varaa jäädä kovinkaan pitkäksi aikaa tekemättömäksi jättäen ansioluetteloon tyhjää. Se voi olla melkein mitä tahansa hyödyllistä tekemistä, kunhan osoittaa sen, ettei pysähdy ja luovuta. Koulutus yksinäänhän ei takaa osaamista, vaan
olennaisinta on se, millä tavalla hyödyntää koulussa saamiaan oppeja. Uskallan
väittää, että opiskelu tai mikä tahansa kouluttautuminen on hyvästä. Uuden
opettelu näyttäytyy työelämässä dynaamisuutena: on pyrkinyt saavuttamaan
jotain, menemään jotakin uutta kohti. Mikä tahansa tekeminen osoittaa
työnhaussa hakijan aktiivisuutta; valmennustehtävät, luottamustehtävät,
vapaaehtoisuudet, kielikurssit, atk-kurssit, esiintymiset ja harrastukset.
Joskus unelmiin joutuu
kulkea pitkän tien, joka on täynnä syviä ja märkiä lätäköitä. Tehdä juttuja, jotka eivät ole suoranaisesti sitä unelmaa. Onneksi koskaan ei ole
liian myöhäistä koittaa määrätietoisesti lähestyä unelmien työtä. Kaikki
tekeminen on jonkin asian aikaansaamista ja kertoo tekijästään enemmän kuin
mitkään omakehut ja adjektiivit. Ole ylpeä, että olet oppinut ja että olet tehnyt.
Ei tule väheksyä tekemistä-omaa tai muiden.