Tehdäkö työtä vai uraa

Ennen ammattikorkeakoulun penkille lähtemistä vuonna 2013 oli minulla takanani monenlaisia työsuhteita: olin ollut toimistossa, tuotantotöissä, logistiikkayrityksessä, siivoojana ja ravintolassa. En tajunnut koskaan ajatella mitään urapolkua, koska olen ollut niin monesta asiasta kiinnostunut. Työ on jatkuvaa oppimista ja kaikista paikoista olen saanut jotain henkistä pääomaa ja tietotaitoa, vaikka työ itsessään ei mitään unelmieni työtä olisi joka hetki ollutkaan. Suunnitelmallisuus uran suhteen oli minulle jotenkin vierasta ja oikeastaan olen aloittanut sen vasta näinkin myöhään kuin aikuisena opiskellessani ensimmäistä ammattiin tähtäävää tutkintoa.

Jonkin aikaa ympäristöä tutkaillessani olen todennut ihmisten jakautuvan usein kahteen leiriin: toiset tekevät työtä ilman suunnitelmaa, päämääränään elämän ja vapaa-ajan ylläpitäminen ja toiset suunnittelevat uraa kuin rakennusta ja tekevät päätöksiä kuin tiiliä latoen: yksi kerrallaan, mutta tarkoituksena saada aikaan jotain yhtenäistä ja kestävää. Niille joilla ei suunnitelmaa ole, sanoisin, että antakaa palaa, ja tehkää työtä kunnioittaen ja työpaikkaa vaalien. Niille taas, jotka havittelevat tietynlaista suunnitelmaa työuralleen sanoisin, että se ei ole aikuisiälläkään liian myöhäistä, hiukan työläämpää vaan.

 Johtuuko suunnitelmallisuus tai suunnittelemattomuus nuoruudesta vai elämänasenteesta, ei sen väliä, vaan sillä, että on rehellinen itsellensä. Jos haluaa tehdä työkseen mitä rakastaa, se voi vaatia ihan hirveän paljon vaivannäköä kuten esimerkiksi opiskelua tai työtä iltamyöhään ja viikonloppuisin ja halujen ja menojen tinkimisen olemattomaksi. Mutta miltäpä mahtaa tuntua sitten, kun vihdoin onnistuu sen kaiken kiristelyn jälkeen!

Kun itse kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen otan läppärin eteeni ja alan tekemään opinnäytetyötäni, on huumori hiukan vähissä. Silti toivon ja uskonkin, että jossain vaiheessa ja jollain tavalla se palkitsee. Pitää muistaa, että tämä vie koko ajan lähemmäs omaa tavoitetta ja askel askeleelta parantaa ammattitaitoa. Teen tätä omasta halusta, en kenenkään pakottamana.