torstai 15. lokakuuta 2015

Paikka työelämässä ei ole itsestäänselvyys


V ihdoinkin voin kirjoittaa myös onnistumisesta: työpaikka on minun ja minä työpaikan! Mikä ilontunne tulvikaan mieleen, kun kuulin tulleeni valituksi. Pitkän työnhakumaratonin jälkeen pääsin maaliin ja saan määräaikaisen keikan ansiosta nyt jonkun aikaa tutkia työnhakua tarkkailijan perspektiivistä. Saan kirjoituksiini myös näkemyksiä suoraan työelämästä. Voin dokumentoida niitä asioita, mitä vasta uraansa aloitteleva näkee ja kokee. Pääsen näkemään uuden toimialan, jolla en ole vielä koskaan työskennellyt.

On uskomatonta, miten suuri merkitys onnistumisella ihmisen elämässä on. Miten paljon onnistuminen pitkän yrittämisen jälkeen hellii kolhiintunutta itsetuntoa, kohottaa omakuvaa ja ennen kaikkea poistaa taloudellista stressiä. Kaiken hakurumban jälkeen, jollaisessa olen tänä vuonna ollut, voin vaan todeta, että työpaikan saaminen ei ole läpihuutojuttu ja itsestäänselvyys. En tiedä kuinka yleistä tai harvinaista tänä päivänä on työllistyä ennen valmistumista oman alan töihin, mutta minä ainakin pidän sitä henkilökohtaisena lottovoittona ja olen paikastani työelämässä äärimmäisen kiitollinen.

En ole koskaan ennen tehnyt oman alan töitä. Minulla ei ole ennen ollut omaa alaa, on ollut vain satunnaisia töitä, jotka ovat eteen tulleet ja joihin olen tarttunut. Kymmenen vuotta sitten työnhaku oli helpompaa, sillä kouluttamattomallekin töitä oli. Aina olen saamistani pesteistä iloinnut, mutta tämä on jokseenkin erilaista: minä pääsen nyt osaksi sellaisia asioita, joita olen halunnut tehdä. Pääsen vihdoin aloittamaan uran, enkä pelkästään tekemään töitä.

Vaikka paikka työelämässä ei ole tuosta vain tarjolla, kannattaa pitää pää kylmänä. Välillä voi tulla tuska lukiessa uutisia ja kuunnellessa keskusteluja, jossa työpaikat lähtevät alta ja talous murenee. Minä jaksoin jonkun aikaa surkutella ja antaa ahdistukselle vallan. Sitten päätin, että en voi lakata uskomasta, että työpaikkani löytyy vielä. Keskityin etsimään ilmoituksia ja kirjoittamaan hakemuksia. Laitoin tietoni ja CV:ni jokaiseen mahdolliseen henkilöstöpalveluyrityksen (eli vuokrafirman) rekisteriin. Luin ilmoituksia Facebookista, LinkedInistä, Oikotieltä, Mollista ja mistä vain ilmoituksia löysin. Suu kannattaa myös avata ja puhua avoimesti siitä, että hakee töitä. Puskaradion merkitystä ei kannata aliarvioida, ei siinä ainakaan mitään menetä. Ennen kaikkea tuskastumisen hetkellä kannattaa muistaa, että ajoitus on kaiken a ja o. Aina on vaihtuvuutta työelämässä: on joku joka vaihtaa työpaikkaa tai jää pidemmäksi aikaa pois työpaikastaan. Koskaan ei voi tietää, milloin se oikea hetki on, ja siksi ei pidä luovuttaa. Siihen saumaan jos sattuu sopivasti osumaan, niin se on siinä. Sitä kutsutaan jalaksi oven välissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti